tiistai 31. maaliskuuta 2015

katso tähtiä tänä yönä ja sä tiedät missä mä olen

Kaikki ihmiset ovat varmasti menettäneet läheltään ihmisiä. Ovatpa ne olleet minkälaisia ihmissuhteita tahansa, menettäminen tuntuu aina. Joidenkin ihmisten pois jäänti elämästäsi ei välttämättä tuota tuskaa. Jotkut ovat jättäneet pienempiä muistoja itsellesi ja toiset taas isompia. Jokseenkin ne ihmiset jotka ovat antaneet elämääsi paljon valoa, jäävät hyvinkin hartaasti mieleesi. Ne ihmiset saattavat tulla mieleesi aivan arkisissa asioissa, kappaleissa joita kuuntelet, elokuvissa mitä katsoa.. missä tahansa. Elämäsi ihmisiä jotka ovat täältä maan päältä lähteneet et tule koskaan saamaan takaisin, vain muistot pysyvät. Mutta elämässäsi on kumminkin niitä joiden olemassa olon vielä syvällä sydämessäsi tiedät. Mikä ei anna ajatuksille periksi ottaa sitä puhelinta käteen? pistää viesti. On kaksi ääripäätä joista usein ihminen valitsee juuri sen negatiivisen. "Ei se kumminkaan vastaa." tai oletat ihmisen vastaavan välinpitämättömästi. Mitä jos kumminkin se positiivinen ajattelutapa voittaa? Se ihminen ilahtuisi kun saisi sen viestin. Jospa tää ihminen onkin ajatellu aivan samalla tavalla? Sitä ei saa koskaan tietää tekemättä aloitetta. Tai elää vaan noilla ajatuksilla saamatta koskaan tietää. Ehkä välillä on vaan helpompaa "unohtaa" se yhteydenotto tältä päivältä. Kumminkin heti seuraavana päivänä heräät samaan ajatukseen. Päätätkö silloinkin unohtaa?

Huomattavasti kyseinen asia häiritsee sinua kun asiaa olet ajatellut. Kun kävelet tiettyjä reittejä, mitä kävelet päivittäin. Näet muistoja niiden varrella, olet sitten kokenut onnea, surua, vihaa, rakkautta tai mitä muuta tahansa tunnetta. Näet sen hetken, koet sen tunteen sisälläsi taas. Näet sen ihmisen kasvot, koet sen fiiliksen ja tunnet sen ajan missä olit. Noissa hetkissä on saattanut olla suuressa osassa vain yksi ihminen.

Yksi ihminen, on voinut jäädä sun pään sisään ja sydämeen. Vaikka hän ei ole enää tällähetkellä sun arjessa mukana. Tää ihminen sai sut tuntee mitä rakkaus on. Rakkaus on ehkä käsittämättömin tunne maailmassa, mut onks se pelkkää unelmaa?

Rakkautta ei pysty purkittamaan. Et voi omistaa ketään, koska me kaikki eletään täällä vain kerran. On se elettävä oikeesti vapaana ja nautittava joka ikisestä hetkestä. Sun on kohdeltava toista samalla tavalla kun tahdot toisen kohtelevan sua. Täs tilanteessa voit olla joko se lintu tai sit se joka pitää sen "häkissä". Tiedät pienessä mielessäs että ton laululinnun on lennettävä, muttet tahtois päästää sitä pois. Sun tunteet on niin juurtuneet siihen ettet oikeestaan enää edes tahdo nähdä sitä kuinka vapauden haluinen se on. Se ei koskaan oo ollu sulle uskoton ja oot aina saanut siltä sellasta käytöstä mitä kuka muu tahansa vois toivoa. Mutta jos todella rakastat toista, et käyttäydy itsepäisesti ajatellen vain omaa sydäntä ja parastas. Vaan sen mitä rakastat, päästät sen elämään. Vaikka se valinta sattuu, on tiedettävä että kumpikin osapuoli on nuoria ja tääl maailman päällä on paljon nähtävää. Rauhattomia sieluja on monia ja niin kuuluukin olla.

Toivot kumminkin että se lintu tulee aina muistamaan sut. Niinä hyvinä sekä huonoina hetkinä, just sut ketä se rakasti. Se lintu ei välttämättä tuu tietämään et sun tunteet sitä kohtaan ei oo vieläkään sammuneet. Eivätkä välttämättä tule koskaan tietyllä tavalla sammumaankaan. Teidän ero oli kumminkin hyvä, ja parempaa ei voisikaan toivoa.

Rakastit kunnes vapaus teidät erotti.

 photo DSC_0032_zpsfrgauote.jpg

Ei kommentteja: