lauantai 7. maaliskuuta 2015

Sumthin' for Nothin'

Wadap! Teen shokkipaljastuksen: haluun reissuun. Vaihteeks. Ei kuulostais ollenkaan pahalle karata vaikka pariks kuukaudeks Thaimaahan. Kattelin viime aamuyön pikkutunneilla jo lentojakin, 179€ ois ollu menolento viikon päästä. Saisko vaan lähteä. Mulla on ollu pitkään jo meneillään tää kova kilpajuoksu elämän reaaliteettien kohtaamista vastaan, välillä käy jo uhkaavan lähellä. Oon sielultani sellanen Peter Pan, haluun pukeutua vihreisiin sukkahousuihin enkä kasvaa ikinä aikuiseksi. No jälkimmäistä ehkä vähän enemmän ku ekaa. Tässä markkinatalouden ja jatkuvan saavuttamisen tyrannisoimassa yhteiskunnassa herkkiä sieluja kuitenkin sorretaan sen verran, että joku ääni mun päässä väittää ja luulee että mun pitäis tehä elämälläni jotain vähän konkreettisempaakin ku huidella ulkomailla. Peetterin ja tän, sanotaan nyt vaikka (kuvitteellisen) järjen äänen välissä on sit The Judge, päättävä elin, joka on kuin Hamletista suoraan eli to be or not to be. Okei, Freud on saattanu joskus esittää jonkun samantyyppisen näkemyksen ihmisen persoonallisuuden osa-alueista mut mun versio on ihan varmasti kansantajuisempi!

Deep. Mutta, jos jätetään noi itsensä syväluotaamiset nyt sikseen. Tipattoman maaliskuun kohtalosta voidaan vaikka vaieta kokonaan, samaten savuttoman, hups. Mun tän päivän vaatimustaso taitaa olla jo ylitetty ku sain puettua päälle ja vielä siivottuakin! Nyt voinki vaan jillata ja kattoo Netflixiä loppupäivän. Tekis ehkä hyvää tälle nuhalle joka ei nyt osaa oikein päättää että tuleeks se vai ei. Cheers!








Ei kommentteja: