sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Young Blindness

Hello! Tuntuupa häröltä kirjottaa tänne mitään kohta melkein vuoden tauon jälkeen. Tänää kun vietin saikkupäivää kotona jossain mielenhäiriössä vaan eksyin tänne vaihteeks nostalgioimaan ja mietin et voispa olla kiva vaihteeks vaikka tarinoida jotain. 

Huvittavinta tässä ehkä on se että pystyn edelleen samaistumaan mun viimeisimpään postaukseen täysin. Vaikka mun elämä nyt on tällä hetkellä kaikin puolin muuten erilaista kun se oli vuos sitten, hyvin pitkälti samojen perimmäisten kysymysten äärellä painitaan edelleen. En osaa sanoa oliks toi jotenkin lohduttavaa vai ankeeta lukea toi ja ymmärtää et tietyt asiat ne ei vaan muutu, varmaan jollain tragikoomisella tavalla vähän molempia.

Mutta! Kohta 10 kuukautta asuttu Australian mantereella, kai tästä vois jotain mainita vielä kun muistaa. Sanotaan että odotukset ja todellisuus ei kohdannut, mut ihan siis hyvällä tavalla. Ja ehkä enemmän sanalla "odotukset" tarkoitan omia suunnitelmia ja mielikuvia mitä tästä vuodesta täällä tulee. Itehän olin jo pläänäillyt villeimmissä unelmissani reissaavani ympäri Australiaa Indiana Jones tyyliin ennen tänne tuloa. Seikkailua seikkailun perään. Kaupunkia toisen perään. Todellisuus? Oon asunu Melbournessa lähes koko 10 kuukautta. Vietin Tasmaniassa jonkun reilu kolme viikkoa mut siinä se reissaaminen onkin hyvin pitkälti ollut XD  Ennen Ausseja-Emppu ois voinu olla tän kuullessaan ihan WHAT, mut ei asiat oo mitenkään huonosti ollu, päinvastoin. Armottoman reissaamisen sijaan tapasin ihmisen joka on tehny mun elämästä täällä tosi erilaisen mitä se ois muuten varmaan ollu, oon ollut todella onnekas töiden ja lähes kaiken suhteen muutenkin. Oon saanut oppia ja omaksua uutta kulttuuria, ja vaikka suurimman osan ajasta sää on ihan täyttä kuraa, Melbourne on mahtava paikka elää. 

On hullua välillä havahtua ajattelemaan miten tää kaikki on mulle arkipäivää nyt. Jos mulle joku ois sanonu joskus millasta elämää elän tänä päivänä oisin ollu varmaan ihmeissäni. En oo enää pitkään aikaan ollut reppureissaaja täällä, vaan oon eläny ja rakentanu ihan oikeeta elämää toisella puolella maailmaa vieraassa miljoonakaupungissa ja selvinnyt näin pitkälle, mistä oon ylpeä.

Mulla on enää kaks kuukautta aikaa jälellä tätä viisumia, ja oon tällä hetkellä tosi vaikeen päätöksen edessä. Suoraan sanottuna henkilökohtaisesti varmaan yks vaikeimmista mitä oon tähän asti joutunut tekemään. En tykkää. Miksei elämässä voi olla vaan helppoja valintoja ja me kaikki voitais olla onnellisia. Tuun luultavasti hulluks ku yritän tehä tätä päätöstä mahdollisimman loogisesti ja rationaalisesti ja ennen kaikkea, mahdollisimman pian. Yritän jankata itelleni näitä kaikkia "elä hetkessä" mantroja ym paskoja mut ku stressaa ni stressaa. En rehellisesti sanottuna tiedä tällä hetkellä ollenkaan mitä tässä tulee käymään, mut katotaan jos vaikka taas vuoden päästä kirjotan seuraavan kerran nii sit on varmaan selvinnyt. Joka tapauksessa, miten vaan tulee käymään, alkuvuosi 2017 tulee luultavasti olemaan suhteellisen raskas.

Ei mulla nyt sit muuta, mul on ihan törkee ikävä mun parasta kaverii Oonaa <3 Ja on aina ihan parasta ku voidaa puhuu ja kaipaan sun seuraa joka päivä ihan älyttömästi! Terveisin edelleen yhtä janoinen siskosi Emppuwolf <3